Ukraina muistuttaa meitä, että sodat ovat pahinta mikä ihmiskuntaa voi kohdata, mutta sama koskee myös luontoa. Venäjän federaation Ukrainaan tekemän sotilaallisen väliintulon kammottavuus on tuonut hirvittäviä inhimillisiä seuraamuksia ja vakavaa ympäristöllistä vahinkoa. Alustavassa ympäristöseuranta-arviossa YK:n ympäristöohjelma UNEP varoitti, että Ukrainaan jäänee tulevaisuuden sukupolvien ajaksi myrkyllinen ympäristöperintö.

Ukraina ilmoitti Sveitsin Luganossa 4.-5. heinäkuuta pidetyssä Ukrainan toipumiskonferenssissa, että jälleenrakennus maksaisi huimaavat 750 miljardia dollaria. Kuten toisen maailmansodan jälkeen ns. Marshallin suunnitelman menestyksellisessä toteutuksessa, on tärkeää luoda perusta Ukrainan suunnitelmalle hyvissä ajoin etukäteen. Yhtä lailla tärkeää on toteuttaa sodan jälkeinen palautuminen kestävällä tavalla. Esimerkiksi rakennettaessa uudelleen energiainfrastruktuuri sen tulisi tapahtua uudistuvilla energialähteillä; kun metsät uudistetaan, niitä olisi suojeltava kestämättömiltä hakkuilta; kun kodit rakennetaan uudelleen, niiden olisi oltava erittäin energiatehokkaita. Ukrainan tulevaisuus on tehtävä mahdollisimman vihreäksi.

Mieltämme lämmittää, että monet maat ovat jo sitoutuneet osallistumaan Ukrainan jälleenrakennukseen. Täyden vastuun aiheutetusta vahingosta on kuuluttava Venäjän federaatiolle ja sen toimijoille. Toistaiseksi kansainvälinen yhteisö on oikeutetusti keskittynyt lisäämään pakotteita. Nyt on aika ryhtyä luomaan kohdistettuja vastuullisuusmekanismeja.

Sekä Ukrainan valtionsyyttäjä että Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pääsyyttäjä aloittivat alle viikon kuluessa Venäjän hyökkäyksen käynnistymisestä tutkimukset mahdollisista sotarikoksista. Toistaiseksi ainakin tusina muita maita on käynnistänyt kansainvälisen oikeuden tutkimuksia väitetyistä sotarikoksista Ukrainassa.

Kaikkien pyrkimysten tulee pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon toisiaan tukevia. Erityisesti koskien todistusaineistoa ympäristölle aiheutetusta vahingosta olisi suotavaa antaa etusija todistusaineiston keräämiselle ja tallentamiselle, koska viivytys tai laiminlyönti voisi johtaa menetettyihin mahdollisuuksiin saada vaikuttavaa dokumentaatiota syytteiden ja syytteeseen panemisen perusteiksi.

Kun ICC nyt juhlii sen perustana olevan Rooman sopimuksen voimaantulon 20-vuotisuutta, sillä on mahdollisuus ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön perussopimuksen sotarikoksia koskeva ympäristörikosten kohta artikla 8(2)(b)(iv). Ukrainan tulisi myös ottaa jo kohtuuttomasti viivästynyt askel ja liittyä Rooman sopimukseen. Ratifiointi antaisi maalle mahdollisuuden hakea yhteistyötä ja pyytää apua tuomioistuimelta kuten on hahmoteltu ICC:n pääsyyttäjän 2016 strategiapaperissa koskien syyteharkinnan tapausvalintaa ja priorisointia mitä tulee luonnontuhontaan, mikä Ukrainan oman lain mukaan on vakava rikos. Luonnontuhonnan rankaisemattomuuden lopettaminen olisi vahva viesti siitä, että millään sotavyöhykkeellä ei voida hyväksyä vakavan haitan aiheuttamista ympäristölle.

Olemassa olevat instituutiot ovat harvoin sopivia haettaessa vastuullisuutta sotarikoksista. Juuri tästä syystä ryhdyttiin luomaan tällaisiin tarkoituksiin erikoistuneita kansainvälisiä elimiä. Esimerkiksi YK:n Hyvityskomissio on menestyksellisesti käsitellyt korvausvaatimuksia ja saanut maksetuksi korvauksia vahingoista, joita aiheutui Irakin miehityksestä Kuwaitissa 1990-1991; samoin Myanmarin riippumaton tutkintamekanismi luotiin 2018 keräämään todistusaineistoa vakavimmista kansainvälisen oikeuden loukkauksista ja valmistelemaan tapauksia rikosoikeudelliseen syytteisiin. Ukrainan tapauksessa olisi luotava vastaavia kansainvälisiä elimiä, jotta saavutettaisiin vastuullisuus ja rikosoikeudellinen velvoittavuus.

Puhdas, terveellinen ja kestävä ympäristö on olennainen Ukrainan tulevaisuudelle. Samalla kun kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus avustaa Ukrainaa sen kestävän jälleenrakennuksen suunnitelmassa, ei pidä välttää vastuuta ottaa käyttöön ja tarpeen vaatiessa vahvistaa kansainvälisiä ympäristönormeja ja laillisia mekanismeja tuhoajien saattamiseksi vastuuseen.

Simon Holmström, Ahvenanmaan parlamentin jäsen, edustaja Pohjoismaiden neuvostossa, jäsen Ecocide Alliance 

Shirleen Chin, johtaja Green Transparency, vanhempi lainopillinen neuvonantaja Institute for Environmental Security, jäsen IUCN World Commission on Environmental Law

Christiana Mauro, vanhempi neuvonantaja Biosphere Institute, jäsen Guta Environmental Law Association

Doug Weir, tutkimus- ja politiikkajohtaja Conflict and Environment Observatory

Stephen Stec, seniorijäsen, vanhempi tutkija (ympäristö ja demokratia) Central European University Democracy Institute

Mikko Pyhälä, suurlähettiläs emeritus (Suomi), Ekosäätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja

Yuliia Ovchynnykova, kansanedustaja (Ukraina), jäsen ympäristöpolitiikan ja luonnonhoidon valiokunta

Olena Kravchenko, johtaja Environment People Law, hallituksen jäsen Guta Environmental Law Association

Hanna Khomechko, kehitysjohtaja Environment People Law

Wouter Veening, puheenjohtaja Institute for Environmental Security

Dmytro Skrylnikov, toimistopäällikköEnvironmental Investigations, varapuheenjohtaja Aarhus Convention Compliance Committee

Iryna Zaverukha, lehtori Gould School of Law, University of Southern California

Marie Toussaint, Euroopan parlamentin jäsen (Ranska), lakiasiain komitean jäsen, perustaja ja jäsen Ecocide Alliance

Rebecka Le Moine, kansanedustaja (Ruotsi), biologi, jäsen Ecocide Alliance

Frederika Schweighoferova, johtaja Rome Statute System Campaign, Parliamentarians for Global Action

Julkaistu ensin EU Observer