Jaakko Lyytinen/ Helsingin Sanomat/Päivän lehti 8.11.2018    |   Kolumni

Pekka Kuusi alkoi kirjoittaa 1970-luvun lopussa ”hyvin omituista kirjaa”, kuten hän itse kuvasi. Siitä kasvoi monitieteellinen maailmanselitys.

https://www.hs.fi/paivanlehti/08112018/art-2000005891703.html

YHDYS­VALTALAISET tutkijat havahtuivat muutama vuosi sitten Tansaniassa erikoiseen ilmiöön. Antiloopit olivat ryhtyneet yöeläjiksi. Myös Mosambikissa norsuja havainnoineet eläinekologit huomasivat, että norsut olivat ryhtyneet liikkumaan öisin.

Tutkijat julkaisivat tuloksensa arvostetussa Science-tiedelehdessä kesäkuussa. Data kattoi kaikki maanosat Etelämannerta lukuun ottamatta. Tiedot olivat hätkähdyttäviä. Kymmenet päiväsaikaan normaalisti liikkuvat nisäkäslajit peuroista kojootteihin ja villisioista tiikereihin ovat muuttumassa yö­eläjiksi monessa maailman kolkassa. Syynä ei ole vain metsästys, vaan kaikenlainen inhimillinen toiminta, kuten vaeltaminen tai safariretkeily.

Tällä viikolla ympäristöjärjestö WWF julkisti Elävä planeetta -raportin, jonka mukaan maailman selkärankaisten eläinlajien kannat ovat vähentyneet keskimäärin 60 prosenttia vuosina 1970–2014. Väheneminen johtuu etenkin luonnonvarojen ylikulutuksesta ja maataloudesta. Myös ilmaston lämpeneminen selittää selkärankaisten katoa.

ELÄINTEN yöelämää koskeva tutkimus ja WWF:n raportti toivat mieleeni erään omalaatuisen merkki­teoksen, joka olisi syytä kaivaa naftaliinista. Kyseessä on Pekka Kuusen kirja Tämä ihmisen maailma.

Kuusi (1917–1989) oli 1960-luvun alussa luonut perustan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle teoksellaan 60-luvun sosiaalipolitiikka. 1960–1970-luvun taitteessa Kuusi piipahti kansanedustajana ja ministerinä, mutta varsinaisen uransa hän teki Alkossa, lopulta viinayhtiön pääjohtajana.

Kuusi alkoi kirjoittaa 1970-luvun lopussa ”hyvin omituista kirjaa”, kuten hän itse kuvasi. Siitä kasvoi monitieteellinen maailmanselitys, jossa Kuusi pohti luonnon ja ihmisen välistä ristiriitaa, ihmiskunnan kohtalonkysymystä. Kuusi etsi ”biologis-sosiologisessa synteesissään” vastauksia. Mitä nyt olisi tehtävä, jotta ihminen jäisi lajina eloon.

Israelilaisen Yuval Noah Hararin maailmanselitysteokset ovat vallanneet bestseller-listat Suomessakin, mutta Pekka Kuusi teki ”hararit” jo vuosikymmeniä sitten.

KAIKKI meni vielä hyvin ihmiskunnan aamuhämärässä, kun Homo sapiens oli ”verraten vaaraton pikkuolento suuren luonnon keskellä”. Sitten ihminen, luonnon menestyvin eläinlaji, alkoi kulttuurievoluu­tionsa myötä valloittaa maailmaa.

Oman kehityksensä lumoama otus oli vähitellen monopolisoinut luonnon palvelemaan omaa menestymistarkoitustaan. Sen seurauksena ”ihmislajista on huomaamattaan tullut luonnon syöpä. Siinä ihmisen kohtalo ja kriisi”, Kuusi kirjoitti.

Kuusi asetti vastakkain tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan. Hän piti uskonnollista maailmankäsitystä harhaisena, sillä se asetti ahtaita rajoja ihmismielelle. ”Uskonnollinen ihminen siirtää vastuun Jumalalle”, Kuusi totesi.

KUUSEN eloonjäämisoppi edellytti neljää pakollista muutosta: ihmis­lajin määrällisestä kasvusta irtautumista, kestävää energiataloutta, eroja tasoittavaa yhteissäätelyä luonnonvarojen käytössä sekä sodankäynnistä irtautumista.

Kuusi vaati ihmiseltä moraalista rohkeutta. Vastuu on kaikilla, mutta eniten vauraiden maiden asukkailla. Kuusi kirjoitti teostaan kaksinapaisessa maailmassa, joten hän asetti toivonsa Yhdysvaltain ja Neuvosto­liiton yhteisymmärrykselle.

Magnum opus sai osakseen murskakritiikkiä monesta suunnasta, kuten Erkki Tuomioja kuvaa kirjoittamassaan Kuusen elämäkerrassa. Kuusen teesien kimppuun ryntäsivät niin kirkon edustajat kuin vaihtoehtoliikkeen älyköt – kuten Osmo Soi­ninvaara, joka kavahti Kuusen ehdotusta ydinvoimasta ylimenokauden energiaratkaisuna. Kritiikistä huolimatta teos oli myyntimenestys.

KUUSEN teos käännettiin englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi, mutta se ei saanut maailmalla huomiota. Tämä omituinen kirja möllöttää edelleen monen suomalaiskodin kirjahyllyssä. Nyt se kannattaisi kaivaa esiin. Osa Kuusen ajatuksista on toki vanhentunut, mutta hänen ydinviestinsä on kirkas ja ajankohtainen.

Kirjansa viimeisillä riveillä Pekka Kuusi kirjoitti vetoomuksensa. Kuusi oli sotasankari, kahdesti jatkosodassa haavoittunut, mutta nyt hänen sukupolvensa oli tullut aika väistyä ja uuden astua esiin.

Ihmislaji joko kilpailee, tuhoutuu ja sammuu – tai sitten se ymmärtää itsensä, nousee lajikumppanuuteen ja jatkaa elämää, Kuusi kirjoitti. Hän päätti kirjansa sanoihin: ”Nuori uusiutuva ihminen sen tekee.”

Kirjoittaja on HS:n featuretoimituksen toimittaja.