Sauli Rouhinen, Ekosäätiö sr.
Ekologisesti kestävän kehityksen vanhimpain verkosto systeemisen siirtymän tueksi
Elders´ Network for Ecological Sustainability Transition
1. Taustaa
Ihmisyhteisöjen aineellinen talous perustuu luonnonvarojen ja luonnon asettamien yleisten tuotantoehtojen hyödyntämiselle. Tuotantovälineiden ja teknologian kehittymisen myötä ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ekologisiin prosesseihin ja luonnon varantoihin lisääntyvät edelleen. Tämä on mahdollistanut kiihtyvän väestönkasvun tuoden mukanaan aineellisen kulutuksen kasvun. Talouden, teknologian ja luonnonvarojen hyödyntämiskeinojen kehityksen myötä ihmisten alueellinen asettuminen laajenee, ja maankäytön ympäristövaikutukset moninkertaistuvat.
Edessämme on suuri muutos, jonka hallinta edellyttää paitsi oppia aiemmista käänteistä, myös perusteellisesti uutta ajattelua. Tiedeyhteisö kuvaa muutosta siirtymisellä ”ihmisen aikaan”, antroposeeniin, mikä vaatii ympäristöhallinnan mittakaavan suurentamista maapallojärjestelmän hallintaan (Earth System governance) (Biermann 2014).
Tiedeyhteisön voimistuneet puheenvuorot globaalin ympäristön suuresta muutoksesta ja ekologisten järjestelmien vaarantuneesta kyvystä tukea ihmiskunnan taloutta ja hyvinvointia varoittavat maapallon riskirajojen ylittymisestä lähivuosikymmeninä (Rockström ym. 2009 ja 2015; WBGU 2011; Stockholm Memorandum 2011; OECD 2012; ISSC & UNESCO 2013; Barnosky 2013; Biermann 2014).
Jotta ymmärtäisimme ihmiskunnan edessä olevien laajavaikutteisten muutosten logiikan ja niiden hallintamahdollisuudet, on meidän syytä käydä läpi ihmiskunnan luontosuhteessa tapahtuneita laadullisia käänteitä. Kuinka yhteiskunnat ovat vastanneet näihin käänteisin kulloinkin tarjolla olevien siirtymähallinnan keinoin? Saavutettuaan riittävän ympäristöhallinnan tason vakiintuvat tietyt instituutiot, ammattikäytännöt, teknologiat sekä hallintaa tukevat tieteenalat. Yhteiskunnallinen kehitys tuo mukanaan uusia kompleksisia haasteita, joihin vastaaminen edellyttää laadullisesti uusia hallintakäytäntöjä. Samalla uudistuvat ne ympäristöhallinnan vakiintuneet muodot, jotka oli kehitetty aiempien luontosuhteessa esiintyvien haasteiden ratkaisemiseen.
Pekka Kuusi (1917 – 1989) oli kansainvälisestikin arvioiden edelläkävijä tarkastellessaan ihmisen ja ihmiskunnan luontosuhteen monin tavoin huolestuttavaa kehitystä sekä mahdollisuuksia kulttuurievoluution avulla kääntää kehityksen suunta (Tämä ihmisen maailma,1982). Hänen ihmiskuntapoliittinen manifestinsa tiivistyi vuonna 1991 ilmestyneessä postuumissa kirjassa Ihmisen eloonjäämisoppi – Pieni alkeiskirja. Vuonna 1992 perustettu Ekosäätiö vaalii Pekka Kuusen ympäristö- ja ihmiskuntapoliittisen ajattelun perintöä, tekee sitä tunnetuksi ja kehittää sitä edelleen tiedeyhteisön ajantasaisen ymmärryksen ja kestävän kehityksen politiikkaprosessin viimeisten vaiheiden kontekstissa. Säätiön tarkoituksena on ekologisesti kestävän kehityksen edellytyksiä parantavan tieteellisen tutkimuksen ja muun toiminnan tukeminen jatkamalla ja edelleen kehittämällä Pekka Kuusen jälkeensä jättämää henkistä perintöä. Yhdeksi toimintamuodoksi Ekosäätiö on kehittämässä ylisukupolvisuuden ajatukseen perustuvaa Vanhimpain verkostomallia (Elders´ Network for Ecological Sustainability Transition -verkostoa). Tällaiselle verkostolle on selvä tarve kestävän kehityksen hallinnan sukupolvivaihdoksen vuoksi (ks. Rouhinen 2014)