Pekka Kuusi tarkasteli kirjassaan Tämä ihmisen maailma (1982) ihmiskunnan selviytymisen mahdollisuuksia globaalien uhkien varjossa. Hänelle eloonjäämispolitiikka käsitti määrällisestä kasvusta irtautumisen, kestävän energiatuotannon, luonnonvarojen käytön tasaamisen ja säätelyn sekä sodankäynnistä irtaantumisen. Epäonnistuminen yhdessäkin näistä muutoksista merkitsisi ihmiskunnan todennäköistä tuhoutumista.
Globaaleista uhista Ilmastonmuutos ja ydinsota ovat pahimmat riskit, mitkä ihmiskunta toimillaan on pystynyt aiheuttamaan. Ilmastonmuutoksen vakavuus on vähitellen tajuttu. Viimeisen vuoden aikana ydinsodan mahdollisuus on sekin jälleen noussut otsikoihin. Syynä on ollut Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien julkiset kannanotot ydinaseiden rajoitetun käytön mahdollisuudesta sekä näiden maiden päätökset uusia ydinasearsenaaliaan ja ennen kaikkea Pohjois-Korean pyrkimys nousta ydinasevallaksi. Saman aikaisesti YK on hyväksynyt kansainvälisen sopimuksen, joka kieltää ydinaseet. 122 maata äänesti sopimuksen puolesta. Yhtään ydinasevaltiota ei tässä ryhmässä ole mukana. Yhdysvaloissa on myös alettu keskustella, miten voitaisiin rajoittaa presidentti Trumpin oikeutta käynnistää ydinisku.
Ydinaseiden määrä on vähentynyt kylmän sodan vuosista, mutta ydinasevalloilla on edelleen noin 15 000 ydinkärkeä. Näistä neljätuhatta on toimintavalmiudessa. Yhdysvalloilla ja Venäjällä on yli 90 prosenttia ydinaseista.
Ydinsota olisi ympäristö- ja ilmastokatastrofi. Ydinsota synnyttäisi kaupungeissa räjähdysmäisiä ja pitkään kyteviä tulipaloja. Taivaalle nousisi valtava määrä nokea, pölyä ja myrkyllisiä aineita. Auringonvalon pääsy maan pintakerroksiin estyisi ja ilmasto jäähtyisi. Tätä ilmiötä kutsutaan ydintalveksi. Yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset tutkijat varoittivat ydintalvesta jo 1980- luvulla.
Ydinsodan ilmastovaikutuksia on tämän jälkeen mallinnettu ja laskettu arvioita, kuinka paljon pommeja tarvitaan aiheuttamaan koko maapallon kattavan ydintalven. Vaikka näihin arvioihin liittyy suuria epävarmuuksia, saattaa olla, että sota, jossa räjäytetään 50-100 ydinpommia, riittäisi tappamaan kymmeniä miljoonia ihmisiä, tuhoamaan sadot eri puolilla maailmaa ja suuren osan maapalloa suojaavasta otsonikerroksesta. Lämpötila laskisi äkillisesti maan pinnalla yli asteen ja noki ja pöly pysyisivät yläilmoissa vuosikausia. Vaikutus olisi niin raju ja äkillinen, että se saattaisi vaaraan koko ihmiskunnan, useat lajit ja luonnonjärjestelmät. Ydintalvi jatkuisi vuosia ja voisi aiheuttaa uuden jääkauden.
Ydinsota voi edelleen syntyä vahingossa. Ydinaseet ovat taisteluvalmiina piilossa siiloissaan ja sukellusveneissä valtamerien syvyyksissä. Näin monimutkaisen järjestelmän vikaantumiseen liittyy aina omat riskitekijänsä. Vaarallisia läheltä-piti-tapauksia riittää menneiltä vuosilta.
Suurin osa tunnetuista tapauksista on 1950- ja 1960-luvuilta. Tällöin riskienhallinnan menetelmät eivät olleet samalla tasolla kuin nykyään ja itse teknologiakin oli uutta ja siitä oli vähän kokemuksia. Ydinkokeita tehtiin harjoituksissa, jotka jäljittelivät todellisia sotatilanteita. Vanhoista tapauksista voi myös olla helpompi saada tietoa. Virheitä ja onnettomuuksia on kuitenkin tapahtunut myös 2000-luvulla.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat reagoineet väärin toistensa sotilaalliseen aktiivisuuteen ja käynnistäneet ydinaseet hyökkäysvalmiuteen. Muutama tapaus on vuotanut julkisuuteen. On vaikea sanoa, löytyykö näitä vielä ajan myötä lisää. Joka tapauksessa vahingossa käynnistyvän ydinsodan mahdollisuus on ollut ajoittain hyvin lähellä. Sen on estänyt muutaman ihmisen osoittama vastuullisuus ja harkinta hälytystilanteissa Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa. Ja pelkkä onnikin.
Uhkailu ydinaseilla voi sekin johtaa vaikeasti hallittaviin vaaratilanteisiin. Nokitetaan kovilla puheilla ydinaseiden käytöstä puolin ja toisin niin pitkään, että luottamus vastapuoleen katoaa, kunnialliset perääntymistiet menetetään ja ajaudutaan todella harkitsemattomaan riskinottoon.
Riskienhallinnan kannalta ydinaseiden käsittelyssä tapahtuneet onnettomuudet ja virhearviot ovat hätkähdyttävää luettavaa. Kuinka tällaisia tapahtumaketjuja ja tilanteita on voinut sattua toiminnassa, jossa turvallisuuskulttuurin ja riskienhallinnan menetelmien tulisi olla huipputasoa ja jossa teknisten turvallisuuslaitteiden pitäisi sisältää moninkertaisia varmistuksia? Osittain onnettomuudet johtuvat ydinaseiden suuresta määrästä, ja yksinkertaisesti siitä syystä, että tekninen järjestelmä, joka on vuosikymmeniä käyttövalmiina ja valmiustilassa, ja jota kuitenkaan ei ole käynnistetty, saattaa aiheuttaa huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä niiden ihmisten keskuudessa, jotka istuvat valvomoissa tai muissa päivitystehtävissä.
Fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttama Ilmastonmuutos ja ydinaseet ovat yhdessä suurempi uhkakuva kuin erikseen. Ilmaston muutoksen aiheuttamin luonnon olosuhteiden muutoksia ei pystytä enää kokonaan estämään. On selvää, että ilmastonmuutos tulee heikentämään laajoilla alueilla kokonaisten kansojen elämisen perusedellytyksiä. Ilmastonmuutos aiheuttaa kuivuutta ja veden puutetta. Noin 80 prosenttia ihmisen käyttämästä vedestä käytetään ruuan tuotannossa. Seurauksena voi olla väkivaltaisia poliittisia kansannousuja, suuria määriä epätoivoisia siirtolaisia ja pahoja uusia epidemioita. Jos jollakin kansoista, joita nämä konfliktit koskevat, on ydinase, niin riski sen käyttöön kasvaa.
Ilmastonmuutos ja ydintalvi ovat ihmisen aikaansaamia ja ihmiskunta voi nämä riskitekijät poistaa. Ydinaseet on helpompi tuhota teknisesti, mutta ilmastonmuutoskin on vielä hillittävissä. Tämä vaatii niin turvallisuusriskien kuin ympäristöriskien hallinnan keinojen oleellista uudelleen arvioimista. Tyhmää riskinottoa on harjoitettu aivan liian kauan. Ilmastomuutoksen hillintätoimia ei ole tehty tai ne ovat olleet pahasti alimitoitettuja. Ydinaseiden pelotevaikutukseen turvallisuuden ja rauhan ylläpitämisessä on edelleen luotettu eikä niistä ole valtapoliittisista syistä haluttu luopua.
Kirjallisuutta:
Honkasalo, A. (2017) Ympäristöriskit, kiertotalous ja ilmastosodat, Tekniikka Elämää Palvelemaan Ry:n julkaisuja, Helsinki.