Professori, TkT Antero Honkasalo
Planetaaristen uhkien käsittely kokonaisuutena on Pekka Kuusen eloonjäämisopin tärkein ja yhä ajankohtaisempi viesti meille. Ekokatastrofia ei voi välttää, ellei kaikki maailmalaajuisia ympäristöongelmia tarkastella ja ratkota saman kokonaisuuden osina, joka käsittää myös köyhyyden poistamisen ja aseistariisunnan. Näin ymmärrettynä kehitys saa uskottavan sisällön, joka luo toivoa ja mahdollisuuteen ihmisen aikaan, joka ei ole vain pelon täyttämä.
Kirjoittaessaan lähes 40 vuotta sitten aikanaan paljon keskustelua herättänyttä ja yhä ajankohtaista teostaan ”Tämä ihmisen maailma” Pekka Kuusi pohjasi näkemyksensä, jotta hän kutsui ihmiskunnan elonjäämisopiksi, biologiaan. Ihmisen on opittava ymmärtämään biologinen olemuksensa ja käsitettävä, miten se ja kulttuurievoluutio muokkaavat hänen käyttäytymistään. Vain näin ihmiskunta voi sopeuttaa toimintansa luonnon prosesseihin.
Ravinnon hankinta ja suojautuminen
Ihminen niin kuin jokainen laji pyrkii lisääntymällä turvaamaan lajinsa eloonjäämisen. Siihen tarvitaan ravintoa ja suojautumista. Jälkimmäisellä Kuusi tarkoittaa niitä erilaisia keinoja, joita ihminen on kehittänyt suojautuakseen lajin sisäisiä tai ympäristössä esiintyviä uhkia vastaan. Tämä kehitys on kuitenkin johtanut lajimme umpikujaan, kun se on itsekkäästi pyrkinyt hyödyntämään muuta elämää ja elinympäristöään oman eloonjäämisensä takaamiseksi. Pyrkimys suojautumiseen on muuttunut vastakohdakseen.
Valta osa yhteiskuntajärjestelmän toiminnasta perustuu ravinnon hankkimiseen ja suojautumiseen. Niiden merkitys ei ole juuri vähentynyt, vaikka maataloustyöntekijöiden määrä on teollisuusmaissa enää muutama prosentti väestöstä. Emme usein huomaa kuinka moni yhteiskunnallinen toiminta terveydenhuolto, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, asuminen, vaatetus ja koulutuskin liittyvät suojautumineen erilaisia uhkia ja ympäristön ominaisuuksia kuten sääolosuhteita vastaan. Suojautuminen on niin kattavaa, että on alettu syystä puhua riskiyhteiskunnasta. Ilmastonmuutoksen hillintäkin on ennen kaikkea suojautumisesta. Vielä 1,5 prosentin lämpötilaan katsotaan meidän suojautumiskykymme riittävän.
Sotimisellakin on biologinen perustansa suojautumisen keinona. Tarve eloonjäämiseen vaikuttaa siten sotien ja asevarustelun taustalla. Ydinase luotiin Yhdysvalloissa, koska pelättiin Hitlerin pystyvän rakentamaan sellaisen ennen länsimaita. Jälleen pyrkimys eloonjäämiseen kääntyi vastakohdakseen; ydinaseet ovat edelleen uhka koko ihmislajin säilymiselle.
Elonjäämisopin keskeiset tavoitteet
Kuuselle poliittisella tasolla elonjäämisoppi käsitti seuraavat tavoitteet, joihin kiteytyy hänen biologis-sosiologisen synteesinsä tulos:
Väestön kasvusta irtautuminen
Kestävään energiatalouteen siirtyminen
Siirtyminen ekologisesti kestävään tuotantoon
Siirtyminen luonnonvarojen tasaveroisen käytön turvaavaan yhteissäätelyyn
Sodankäynnistä irtaantumisen.
Epäonnistuminen yhdessäkin näistä muutoksista merkitsisi ihmiskunnan todennäköistä tuhoutumista.
Nämä tavoitteet vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja luopumista jyrkistä vastakkainasettelussa. Tarvitaan rohkeaa uusien yhteistyömuotojen etsintää. Eloonjäämisoppi on kirjoitettu kylmän sodan vuosina ja kirjan keskeisenä tehtävänä on myös löytää tie, jonka avulla suurvallat pystyisivät keskenään lajikumppanuuteen. Kuusella ei lajikumppanuus vielä kata muita elämän muotoja, vaan on ensisijaisesti ihmisten välistä lajikumppanuutta.
Väestön kasvu
Väestön kasvu on jäänyt ympäristöpolitiikassa liian vähälle huomiolle; poliittisista syistä siihen ei ole tartuttu. Teollisuusmaiden ihmisten energia- ja aineselkäreppu on monikertainen kehitysmaiden kansalaisiin verrattuna, mutta väestökasvu ja keskiluokan syntyminen kehitysmaihin kaventaa tätä eroa.
Maailman väestö kasvaa noin 60 miljoonalla ihmisellä joka vuosi. Suurin osa väestön kasvusta tapahtuu kehitysmaissa. Vuosien 1960 ja 2000 välillä maapallon väkimäärä kaksinkertaistui. Suunnilleen puolet maailman väestöstä on nuoria.
Väestönkasvu tuo mukanaan suuria haasteita ravinnontuotannolle, puhtaan veden riittävyydelle, terveydenhuollolle, koulutukselle, kaupunkisuunnittelulle, työelämälle ja ympäristölle. Pahin tilanne on Afrikassa. Siellä köyhyys istuu maailmassa ehkä kaikkein sitkeimmin. Vuonna 2050 Afrikassa arvioidaan olevan 2,5 miljardia ihmistä, joten köyhyyden poistamiseen tarvitaan huomattavasti lisää energiaa ja materiaaleja.
Vuonna 2050 maailmassa on YK:n laskelmien mukaan 9-10 miljardia asukasta. Monissa maissa väkiluku on alkanut laskea, koska syntyvyys on vähentynyt naisten aseman parantumisen ja kaupunkilaistumisen myötä. Tämä ei koske vain teollisuusmaita, vaan on alkanut näkyä myös kehitysmaissa. Niissä syntyvyyden lasku on ollut vieläkin nopeampaa.
Kaupungeissa sukujen, heimojen ja klaanien merkitys vähenee. Ne pystyvät yhä vähemmän vaikuttamaan nuorten päätöksiin. Myös uskontojen merkityksen hiipuminen vaikuttaa taustalla. Koulutetut naiset ovat alkaneet hankkia yhä myöhemmin lapsia. Niin myöhään, että heillä alkaa olla biologisia vaikeuksia lasten saamisessa. Jotta väkiluku ei vähenisi niin lasten määrä naista kohti pitäisi olla 2,1. Tämän uusiutumisrajan alle on jo menty 89 maassa.
Uusimpien arvioiden mukaan väkiluku saavuttaa huippunsa 2050 mennessä, jolloin maapallolla on 8-9 miljardia ihmistä. Tämän jälkeen väkiluku alkaa supistua ja vuonna 2100 se on enää 7 miljardia ihmistä. Mikäli edellä esitetyt luvut pitävät paikkansa tällä on huomattava merkitys ilmastonmuutoksen kannalta. Verrattuna YK:n laskelmiin 20-30 prosentin ero on ympäristönkin kannalta merkittävä. Tosin näidenkin laskelmien mukaan väkiluvun huippu sattuu vuosille, jolloin hiilidioksidipäästöt pitäisi nollata.
Luonnonvarojen tasa-arvoinen säätely
Luonnonvarojen tasa-arvoinen säätely on edelleen yhtä kaukainen tavoite kuin Pekka Kuusen aikoina. Tänä päivänä yksi prosentti maailman väestöstä omistaa 40 prosenttia maailman varallisuudesta. Lähes miljardi ihmistä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä
Tuotannon ydinkysymys on se, miten turvataan maailman väestön perustarpeet (ravinto, asuminen, liikkuminen ja hyvinvointipalvelut) kestävällä tavalla. Kiertotaloudessa paljon käyttämätöntä potentiaalia, mutta pystyykö talousjärjestelmä, joka jatkuvasti pyrkii kasvamaan ja laajentumaan kehittämällä uusia tuotteita ja niille markkinoita, sopeutumaan luonnon tuotannolle asettamiin rajoihin?
Koronarokotukset ovat viimeaikainen esimerkki siitä, kuinka eriarvoisessa asemassa maailman köyhimmät ihmiset ovat teollisuusmaiden kansalaisiin nähden, kun on kysymys heidän hyvinvointinsa ja terveytensä kannalta elintärkeistä tuotteista.
Tyytymisen käsiteellä on tärkeä rooli Kuusen eloonjäämisopista. Ihmisen evoluutio on jatkuviin ja kiihtyviin muutoksiin erityisesti tekniikan alalla. Jotta pystyisimme sopeutumaan niiden käyttäytymismuutoksiin, joita eloonjääminen edellyttää, meidän on teollisuusmaissa tyydyttävä pienempään luonnonvarojen kulutukseen ja vähempiin muutoksiin ja arvioitava, minkä halutaan muuttuvan ja minkä pysyvän ennallaan. Kuusi tulee tyytymisen käsitteen kautta lähelle myöhempiä riittävyyden ja kohtuutalouden oppeja.
Haluammeko todella ryhtyä muokkaamaa ihmisen geneettistä perimää tai säätelemään koko ilmakehää? Kuinka paljon pitää luontoa suojella ja jättää sen muuttuminen pelkästään biologisen evoluution varaan?
Biologisen ja kulttuurievoluutioin rinnalle on syntymässä tekoälyn evoluutio; oppivat järjestelmät ja tekoälyn evoluution kiihtyvä nopeus, johtaa siihen, ettei ihminen välttämättä enää hallitse tekoälyä. Miten säädellä tekoälyn kehitystä ja samalla saada käyttöön siihen liittyvät hyödyt luonnonvarojen säästämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi?
Ilmastonmuutos ja elokehän köyhtyminen
Kuusen kirjan julkaisemisen aikana 1970-luvun energiakriisit olivat edelleen kaikkien tutkijoiden muistissa. Ilmastonmuutos ei vielä ollut noussut ympäristöpolitiikan agendalle hallitsevaksi tekijäksi. Päähuomio oli kiinnittynyt energialähteiden riittyvyyteen ja niiden saannin turvaamiseen.
Vuonna 1987 julkaistiin Bruntlandin komitean raportti. Siinä otettiin käyttöön kestävän kehityksen käsite. Komitean mietintö käsitti kaikki Kuusen viisi kohtaa. Sen jälkeen politiikkaprosessit ovat eriytyneet toisistaan ja ympäristöongelmien vaikutukset toisiinsa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Erityisesti tämä koskee ilmastopolitiikkaa, joka nousi ympäristöpolitiikan keskiöön vasta vuonna 2000 Rion kokouksen yhteydessä.
Vaikka hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen siirtymällä fossiilisista uusiutuviin energiamuotoihin on ilmastopolitiikan tärkein tehtävä, niin vain siihen keskittyminen on siten liian kapea ja jopa vaarallinen näkökulma. Tulee myös ottaa huomioon, miten se tehdään. Saman päästönvähennyksen omaavat hillintätoimet voivat ympäristösuojelun kannalta olla erilaisia, kun otetaan huomioon niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen tai muihin ympäristöongelmiin.
Itse asiassa on mahdollista saada ilmastonmuutos hallintaan ja silti ekokatastrofi johtaa tuhoon, jos uusiutuvaa energiaa käytetään niin paljon ja holtittomasti, että elonkirjo rapautuu ja lajit kuolevat sukupuuttoon.
Sodankäynnistä irtaantuminen
Sodankäynnistä irtaantuminen ei sekään ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Asevarustelu on ympäristöongelma ilman avointa sotaa. Maailman bruttokansantuotteessa väkivaltakoneistot vievät noin 15 prosenttia; osuus ympäristöhaitoista vielä suurempi.
Kylmän sodan loppuminen ei poistanut ydinaseuhkaa; tekniikan kehitys horjuttaa jatkuvasti kauhun tasapainoa. Autonomisia asejärjestelmiä kehitetään kiivaasti ja tekoälyä sovelletaan kaikkeen aseteknologiaan.
Nuoriso muutosvoimana
Pekka Kuusi pani toivonsa nuorisoon. Vain se voi soveltaa käytäntöön ihmiskunnan eloonjäämisopin. Sillä on siihen tarvittava rohkeus ja tarmo eikä sitä sido menneiden aikojen ajattelu. Tämän takia elonjäämisoppi olisi opetettava kouluissa. Näin hän kirjoitti jo lähes 40 vuotta sitten. Nyt tämä nuoriso on eläkeiässä ja monet heitä ovat isovanhempia. Vain harva heistä on aktiivia ilmastovanhempia.
Pekka Kuusi esittää, että maailman maiden nuoret miehet voisivat vaihtoehtoisesti suorittaa ihmiskuntapalveluna asevelvollisuuden. Eero Paloheimo on myöhemmin esittänyt, että maailman armeijoita voitaisiin yhdessä käyttää sellaisiin ympäristön kannalta tärkeisiin hankkeisiin, jotka vaativat paljon työvoimaa kuten metsien istutuksiin.
YK:n alaisuudessa tämä voisi olla mahdollistakin, jos luotaisiin rauhanturvajoukkojen rinnalle ympäristönturvajoukot. Näille olisi käyttöä, kun ennusteet lupaavat, että ilmastonmuutoksen edetessä sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ja voimistuvat. Raivattavaa ja ennallistamista sekä jälleenrakentamista riittää.
Parin viime vuoden aina koululaiset ovat nousseet ilmastopolitiikan eturintamaan ja vaatineet vanhemmilta sukupolvilta puheiden sijasta tekoja. Teinit ja koululaiset hyökkäävät edellistä sukupolvea vastaan, koska sen välipitämättömyys ja kyynisyys ovat tuhoamassa heidän tulevaisuutensa.
Johtopäätökset
Ihminen on ollut erittäin sopeutuvainen eläin, joka on levittäytynyt hyvin monenlaisiin ulkoisiin ympäristöihin ja selvinnyt kulttuurin murroksista ja erilaisista niin luonnon katastrofeista kuin sodista ja nälänhädistä. Tähän itse asiassa Kuusikin laittaa toivonsa, kun puhuu asennemuutoksen ja tietoisen valinnan puolesta.
Meidän on muutettava ihmiskäsitystämme ja sitä kautta käyttäytymistämme. Tässä muutoksessa arvoilla ja eettisillä näkemyksillä on keskeinen merkitys. On pystyttävä säätelemään ihmislajin syntyvyyttä ja sen käytössä olevia suojautumisen keinoja, niin että ne eivät ole uhka ihmiselle ja luonnolle.
Vaikka Kuusi perustaa näkemyksensä yhteiskunnasta marxilaisten tapaan tuotantovoimien kehityksen ratkaisevaan rooliin ja kuvaa niitä rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, joita siirtyminen keräilijä-metsästäjien vaeltavista ryhmistä pysyvään maanviljelyyn ja edelleen teolliseen yhteiskuntaan, hän jättää hyvin vähälle huomiolle ne rakenteelliset muutokset, joita tarvitaan, kun irtaudutaan talouskasvuun perustuvasta yhteiskunnasta. Mitään kestävän kehityksen yhteiskunnallista mallia hänen eloonjäämisoppinsa ei sisällä.
Toisaalta hän kuitenkin kirjoittaa:
” Käyttäytymismuutokset talouden ja tuotannon aloilla ovat myös merkinneet sitä, että yhteiskuntajärjestelmät ovat samalla muuttuneet jatkuvasti. Tämä yhteiskuntajärjestelmän muutos saattaa olla päivänpolitiikassa vaikeasti tiedostettava ilmiö. Mutta yhteiskuntajärjestelmät kuuluvat ihmisen kokonaissäätelyjärjestelmien säätelymekanismeihin. Jos ihminen pyrkii lajina säilymään, silloin yhteiskuntajärjestelmät on ymmärrettävä juuri muuttuviksi yhteistyöinstrumenteiksi.”
Kuusi toteaa myös, että muutos ei voi tapahtua nykyisten maailmanpoliittisten valtasuhteiden vallitessa, ja että Marxin ajatus valtion kuoleentumisesta ei ehkä ole pelkkää utopiaa.
Planetaaristen uhkien käsittely kokonaisuutena on kuitenkin mielestäni Pekka Kuusen eloonjäämisopin tärkein ja yhä ajankohtaisempi viesti meille. Ekokatastrofia ei voi välttää, ellei kaikki maailmalaajuisia ympäristöongelmia tarkastella ja ratkota saman kokonaisuuden osina, joka käsittää myös köyhyyden poistamisen ja aseistariisunnan. Näin ymmärrettynä kehitys saa uskottavan sisällön, joka luo toivoa ja mahdollisuuteen ihmisen aikaan, joka ei ole vain pelon täyttämä.
Pekka Kuusi julkaisi kirjansa Tämä ihmisen maailma vuonna 1982. Tekniikka elämää palvelemaan yhdistys TEP perustettiin 1983.