Globaalia eettistä vastuuta etsittiin ja rakennettiin erilaisten uhkatekijöiden varjossa ja eri uskontojen perinnöstä 1990-luvulla. Olemassaolon uhkatekijät eivät ole kadonneet, päinvastoin voimistuneet 2020-luvulle siirryttäessä. Mistä lähtökohdista syntyy ihmiskuntaa yhdistävät ja välttämättömään muutokseen johtavat tekijät ja kollektiivinen vastuu ilmastonmuutoksen uhatessa. Kirjoitus pyrkii antamaan kuvaa globaalin etiikan keskustelusta ja kehityksestä ja luomaan taustaa Ekosäätiön syksyn 2020 teemalle ”Ilmastohätätila ja planetaarinen etiikka.” Kirjoitus perustuu osin professori emeritus Reijo E. Heinosen haastatteluun ja referoi mm. hänen artikkeliaan Silva Careliaan.

Kolmekymmentä vuotta sitten keskustelussa maailmantilasta nousi otsikoihin mm. seuraavat kolme pääteema: globalisaatio, ihmisoikeudet ja ekokatastrofin välttäminen. Ydinsodan ja asevarustelun uhkakuva alkoi Berliinin muurin kaaduttua lientyä, ainakin väliaikaisesti. 2000-luvulla työ kestävän kehityksen laajamittaiseksi edistämiseksi on voimistunut. Samaan aikaan huoli koko planeetan selviämisestä ilmastonmuutoksen etenemisen ja elonkirjon hupenemisen johdosta on kasvamassa suurimmaksi uhaksi ja ihmisten huolenaiheeksi. Kansainväliset sopimukset ja monien maiden kansalliset toimet antavat jonkinlaista toivoa paremmasta, mutta muutos on hidasta. Liian monet valtiot hidastelevat vaikuttavien toimien toimeenpanoa. Eikö ilmastohätätilaa oteta tosissaan ja onko globaali eettinen pohja muutosten tekemiselle kokonaan kadoksissa?

Auttaisiko globaalin etiikan historia ja keskustelu planetaarisesta etiikasta uuden yhteisymmärryksen ja politiikan luomisessa vastauksena ihmisen ajan, antroposeenin, haasteisiin. Miten planetaarinen etiikka saataisiin keskusteluagendoille, ymmärrettäväksi ja vaikuttavaksi? Tarvittaisiinko nyt maailman kaikkien ympäristöjärjestöjen, ihmisoikeusjärjestöjen, eri uskontoja edustavien kirkkojen ja erilaisten kansalaisjärjestöjen maailmankokous ja sen julistus? YK:n seuraavan ilmastokokouksen rinnalla?

Chicagon globaalin etiikan julistus 

Pyrkimys globaalin etiikan vahvistamiseen ei ole uusi asia. Keskustelu eettisen maailmanjärjestyksen, globaalin etiikan tarpeesta virisi 1980-luvun lopulla ja jatkui vielä 2000-luvun alkupuolelle. Keskustelun sysäsi liikkeelle UNESCOn Pariisin kokous vuonna 1989. Keskustelu johti Chicagon globaalin etiikan julistukseen vuonna 1993. ”Maailmaneetoksen julistuksen” takana oli Parliament of the World’s Religions, maailman uskontojen parlamentti.

Professori Reijo E. Heinosen mukaan eettistä maailmanjärjestystä tarvittiin, jotta nopealle ja voimakkaalle eri elämänalueet kattavalIe globalisoitumiselle luotaisiin pelisäännöt. Sitä tarvittiin ekokatastrofin välttämiseksi ja vastuullisen luonnon hyväksikäytön aikaansaamiseksi. Sitä tarvittiin ihmisoikeusopetuksen pohjaksi kaikkialla maailmassa. Ja sitä tarvitaan historiallisen kehityksen ymmärtämiseksi siten, että tulisimme tietoisiksi ratkaisujemme eettisistä vaihtoehdoista ja niiden seurauksista historiassa.

Heinonen toimitti julistuksen suomeksi nimellä ”Elämää säilyttävät arvot”. Suomen julistuksen allekirjoittivat Mikko Juva ja Martti Ahtisaari. Julistukseen liityttiin Suomen Rooman klubin julkaisemassa kehitysyhteistyötä ja kansainvälistä politiikkaa koskevassa julkaisussa Kansainvälinen vastuumme: Suomen malli, sekä eduskuntaan vuonna 1998 perustetun ja vuoteen 2003 toimineen globaalietiikkaryhmän säännöissä.

Eduskunnan globaalietiikkaryhmä, jonka puheenjohtajana toimi mm. kansanedustaja Sirpa Pietikäinen, sai merkittävää kansainvälistä huomiota ja tunnustusta mm. ”kansainvälisessä vuorovaikutusryhmässä” InterAction Council’lta. IAC oli päivänpolitiikasta vetäytyneiden, entisten valtionpäämiesten järjestö. IAC- ryhmän piirissä syntyi myös vastuullisuuden merkitystä korostava julistus A Universal Declaration of Human Responsibilities. Globaalietiikan teemat ja keskustelut olivat ylätasolla ja ne liittyivät YK:ssa ja maailmanjärjeistöissä käytävään keskusteluun maailman tilasta.

Chicagon julistuksessa oli mielenkiintoista mm. sen syntyminen yli 6500 osanottajan konferenssissa, joka edusti suurinta osaa maailman tunnetuista uskonnoista. Julistuksen kirjoitti kokoon 200 hengen kokousneuvosto, jonka jäsenet eivät olleet järjestöjensä virallisia edustajia. Kyse oli eräänlaisesta kansanliikkeestä. Kokous oli tullut siihen tulokseen, että eri uskontojen yhteisillä eettisillä ohjeilla oli olennainen merkitys ihmiskunnan eloonjäämistaistelussa. He näkivät, että oli tullut uuden vastuullisuuden aika, joka voisi syventyä eettisen tietoisuuden muutoksen kautta.

Keskusteluja ja teemoja julistuksen taustalla 

Globaalietiikan kehitysvuosina keskustelut liittyivät useimmiten ydinsodan pelkoon, voimapolitiikan kasvuun, terrorismiin ja globalisaatioon. Reijo E. Heinonen referoi tutkijoiden kannanottoa terrorismista: taistelussa terrorismia vastaan tulisi asevoimien sijasta tukea kansalaisaktiivisuutta. Helposti särkyviä demokraattisia institutioita, paikallishallintoa ja paikallisia ihmisoikeusjärjestöjä tulisi tukea. Nähtiin, että uhkakuvien torjunta edellyttää globaaleja eettisiä periaatteita ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta, vastavuoroisuus-periaatteesta ja elämän kunnioituksesta. Nähtiin myös, että globalisaatio tarvitsee globaalin etiikan, eettiset pelisäännöt, jottei sen kasvava vaikutus lisäisi epäoikeudenmukaisuutta ja vastakkainasettelua maailmassa eikä poliittista valtaa käytettäisi liikevoittojen aikaansaamiseksi. Keskustelussa globaalista etiikasta oli kyse eettisen yhteisvastuullisen tietoisuuden kehittämisestä maailmanlaajuisesti. 

Prof. Heinonen kiteytti julistuksen sanomaa mm. seuraavasti: ”Miten kultaista sääntöä – kaiken minkä tahdot itsellesi tehtävän tee toiselle – tulisi ekologisessa perspektiivissä soveltaa. Miten pitkälle voimme ulottaa säännön koskemaan kaikkea elollista luontoa”?

Globaalin etiikan julistus sisältää neljä perustavaa neuvoa. Elämän kunnioitus ja sitoutuminen väkivallattomuuteen liittyvät yhteen. Tämä kehotti lopettamaan varustelukierteen ja edistämään rauhankasvatusta kodeissa ja kouluissa. Elämän kunnioitus velvoittaa etsimään luontosuhteeseen harmonisempia muotoja ja kehittämään luonnon monimuotoisuuden huomioonottavia suojelu- ja hoitomuotoja. Heinosen mukaan myös metsien käyttöön ja suojeluun liittyvää metsäetiikkaa tulisi tarkastella tästä näkökulmasta.

Toinen neuvo korostaa keskinäisen vastuuntunnon, solidaarisuuden ulottuvan siihen asti, miten kukin käyttää omaa omaisuuttaan. Julistus herätti kuitenkin ajatuksen, että yksilöllä tulisi olla vastuullisuutta ajatella myös kokonaisuuden etua käyttäessään omaa omaisuuttaan. Julistus ajoi takaa oikeudenmukaista talousjärjestelmää, joka minimoisi korruption ja itsekkyyden. Tavoitteena oli myös kohtuullisuuden ja vaatimattomuuden tajun kehittäminen.

Kolmas neuvo oli ”puhu ja toimi totuudenmukaisesti”. Se oli valehtelemisen kielto, käännetty tulkinta kahdeksannesta käskystä. Neljänteen neuvoon sisältyy velvoitus sitoutumisesta tasa-arvon kulttuuriin. Siinä neuvotaan välttämään ja tuomitsemaaan kaikenlainen sukupuoleen kohdistuva diskriminointi erityisesti kun se tapahtuu uskonnollisen yhteisön nimissä. 

Siirtymä planetaariseen etiikkaan 

David Wallace-Wells pohtii uusimmassa kirjassaan etiikkaa maailmanlopun kynnyksellä. Wallace-Wellsin mukaan ”syvällisimpiä kysymyksiä, joita nykytilanne ihmiselle asettaa, on millä tavalla yleinen huoli ilmastonmuutoksesta vaikuttaa eettiseen vuorovaikutukseemme ja tuosta vuorovaikutuksesta syntyneeseen politiikkaan”. On turhauttavaa nähdä suurvaltojen ja jopa  ilmastomanttelia kantavien johtajien kompromisseja, jotka jatkavat ympäristötuhoa ja vauhdittavat ilmastonmuutosta.

Globaali vastuullisuus on käsillä koronapandemiassa. Se on lisännyt ymmärrystä globaalin yhteisöllisyyden tärkeydestä ja tarjoaa uuden etiikan mahdollisuuden. Korona voisi synnyttää uuden globaalin eettisen, kollektiivisen vastuullisuuden aallon. Paluu entiseen olisi paluu itsekkyyden aikaan. Koronakokemus voisi avata tietä myös planetaariselle etiikalle, siirtymälle eksistentiaalisiin ympäristöteemoihin, maapallon ekologiseen järjestelmään ja satojen vuosien tulevaisuushorisonttiin. 

Millainen on planetaarisen etiikan mahdollisuus auttaa ihmiskuntaa pelastautumaan ilmastonmuutokselta ja luonnon monimuotoisuuden kadolta? Voiko se auttaa pragmaattisten poliittisten päätösten tekoa ja sitoutumista niihin? Ekosäätiön keskustelut Helsingin keskustakirjasto Oodissa 22.9., 13.10. 17.11., ja 8.12.2020.

Jukka Noponen on Ekosäätiön varapuheenjohtaja.

Aiheeseen liittyvää:

• Wikipedia: Towards a Global Ethic
• Reijo E. Heinonen, Kultturidialogi, globaali etiikka ja kansalaisjärjestöt
• Hans Küng, Reijo E. Heinonen, Vastuun aika. 
• David Wallace-Wells, Asumiskelvoton maapallo. Otava 2019.
• Helsingin Sanomat 17.5.2020/ Arundhati Roy: ”Jos suhtaudumme päättäväisesti koronaviruksen pysäyttämiseen, voisimmeko toimia yhtä päättäväisesti pysäyttääksemme kilpajuoksun planeetan tuhoamiseksi” 
• Helsingin sanomat 21.5. 2020/pääkirjoitus: Ilman luottamusta ja kykyä eettisiin vahvoihin valintoihin tiede ei tuo turvallisuutta.
• ekosaatio.fi