Kaisa Karttunen, MMT, tutkija e2 ajatuspaja
Kuiva ja kuuma kesä kutisti peltokasvien satoa Suomen lisäksi myös Baltiassa, muissa Pohjoismaissa ja Pohjois-Saksassa ja –Puolassa. Venäjälläkin on epäsuotuisan sään takia korjattu edellisvuotta pienempi viljasato.
Kuiva kesä kutisti meillä myös korjuuseen saadun nurmirehun määrää. Monet karjankasvattajat ja maidontuottajat ovatkin rehupulan takia ilmaisseet aikeensa luopua tuotannosta.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa korjattu sato ei riitä kattamaan kotimaan tarpeita. Vajausta paikataan edellisvuosien varastoilla ja tuonnilla. Niukkuuden vallitessa viljelijöiden viljasta saama hinta on kääntynyt lievään nousuun, mutta hinnannousu ei vielä riitä korvaamaan pieneksi jäänyttä määrää.
Suomi on vauras maa ja osa EU:n sisämarkkinoita. Niin kauan kuin EU:n alueelta on saatavana viljaa ja Suomella on vara sitä hankkia, katovuosi ei aiheuta ruokapulaa. EU:n sisällä ei ole riskiä siitä, että ruuan saantia käytettäisiin politiikan teon välineenä, kuten muualla maailmassa.
Venäjä reagoi EU:n muutama vuosi sitten asettamiin pakotteisiin mm. tuontikiellolla EU:n elintarvikkeille. Suomessakin tämän kokivat raskaasti erityisesti maidontuottajat ja –jalostajat. Venäjän oma maatalous on sen sijaan saanut tästä piristysruiskeen.
Nyt Kiina on asettanut korkeat tuontitullit USA:n maataloustuotteille vastauksena Trumpin kauppapoliittisiin toimiin. Siksi USA:n soijantuottajat joutuivat hakemaan uudet markkinat Euroopasta ja Kiinan soijatarpeita tyydyttävät nyt Brasilia ja Argentiina.
Tilanteet maailmanmarkkinoilla muuttuvat nopeasti ja myös ruuan maailmanlaajuinen hintaindeksi on sahannut ylös ja alas viime vuosina. Vaikka rajat ylittävässä kaupassa kulkee vain osa kokonaistuotannosta, heijastuvat maailmanmarkkinahintojen muutokset myös kotimarkkinahintoihin ja perheiden ruokamenoihin. Tämä tuntuu erityisesti kehitysmaissa, joissa ihmisten tuloista suuri osa kuluu ruokaan.
Ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikkeneminen vaikuttavat siihen, missä ja millaista ruokaa tulevaisuudessa on mahdollista tuottaa. Nouseva lämpötila, sademäärien muutokset, vesipula ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaavat heikentää tuotantomahdollisuuksia eri puolilla maailmaa, mutta suhteellisesti vähiten ehkä maapallon pohjoisilla alueilla. Kehitysmaihin muutokset iskevät kovimmin.
Muutosten valossa Suomenkin pitää miettiä omaa ruokapolitiikkaansa. Keskustelu pitää ulottaa maataloustuista jankkaamista laajemmalle ja katsoa ruokajärjestelmän kokonaisuutta. Lisäksi on mietittävä, mikä on tulevaisuudessa Suomen rooli ja vastuu osana globaalia ruokajärjestelmää.
Pitäisikö runsaiden vesivarojen ja viljelysmaan Suomessa olla lähtökohtana, että tuotetaan ruokaa vähintään 5,5 miljoonan ihmisen tarpeisiin? Tämä ei tarkoita rajojen sulkemista, vaan vastuun kantamista. Osa 5,5 miljoonastahan voi asua vaikka Kiinassa.