Kestävyyskillan vuoden 2026 ensimmäinen istunto rakentui professori Antero Honkasalon elämäntyölle eksistentiaalisten riskien parissa niin työelämässä kuin kansalaisaktivistina. Honkasalo työskenteli ennen eläköitymistään ympäristöministeriössä, missä hänen kädenjälkensä näkyy edistyksellisissä strategiavalinnoissa, tiede- ja tutkimusperustaisen politiikan edistäjänä, eurooppalaisen ympäristöpolitiikan soveltajana ja virkamiesten poissivistymisen torjujana (foorumina VirkaVapaaVyöhyke).
Honkasalon kansalaisaktivismi kohdistui ympäristönsuojeluun, kehitysyhteistyöhön, tasa-arvoon ja rauhantyöhön.
Omin sanoin: ”Miksi juuri nämä, mitä on tullut tehtyä, mitä pitäisi tehdä? Vastaus on yksinkertainen. Nämä kaikki teemat liittyvät eksistentiaalisiin ihmisen aiheuttamiin riskeihin. Eksistentiaalisilla riskeillä tarkoitetaan riskejä, jotka voivat uhata koko ihmiskunnan olemassaoloa. Näiksi on ennen kaikkea tunnistettu: Ilmastonmuutos ja luontokato, ydinaseet, talouden globaali eriarvoisuus, tekoäly ja nanoteknologia.
Olen ammatillisen urani aikana ja kansalaisaktivistina keskittynyt vähentämään teknologian aiheuttamia riskejä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Tällä seminaarille viestini on, että eksistentiaalisia riskejä ei enää voida tarkastella erillisten politiikkaprosessien kautta, vaan ympäristö- ja rauhanliikkeiden ja muiden kansalaisjärjestöjen pitää laajentaa näkökulmaansa ja yhdistää voimansa. Yhteisvoimin pahin skenaario pystytään estämään.
Monet ovat epätoivoisia. Kriisit ovat aina myös vaikeuksista ja pelottavista näkymistä huolimatta mahdollisuus uuden syntymiselle. Avautuminen tulevalle on se tapa, joka viime kädessä antaa mahdollisuuden ratkaista esiin nousseet ongelmat ja haasteet. Suuret riskit eivät johda vain välinpitämättömyyteen tai paniikkiin, vaan myös ennakkoluulottomiin tekoihin. Näin on aina ollut historiassa. Lopulta edelläkävijät ovat voittaneet ja menneisyyteen tarrautuneet voimat hävinneet.”
Tilaisuudessa Honkasaloa onnittelivat oman yhteistyönsä tiimoilta emeritusprofessori Yrjö Haila ja tutkimusprofessori Jyri Seppälä.
Varsinaisessa seminaarissa professori Jukka Salo valotti useimmille vähän tunnettua Kiinan mittavaa luonnonsuojelutyötä. Giant Panda National Park GPNP on Kiinan suurin kansallispuisto. Vuonna 2020 perustettu puisto koostuu 67 luonnonsuojelualueesta ja sen pinta-ala on 27 134 km², mikä tekee siitä yli kolme kertaa Yellowstonen kansallispuiston kokoisen. Kansallispuiston pääasiallinen tarkoitus on suojella Kiinan pientä bambukarhukantaa sekä Himalajan etumaaston vuoristojen (mm. Qionglai-Minshan) biodiversiteettiä. Alueelta on rekisteröity yli 13.000 kasvilajia, joista monet endeemisiä. Puiston alueella elää noin 2000 bambukarhua, jotka muodostavat 80 % lajin kannasta Kiinassa.
Ilmastoisovanhempien puheenjohtaja, dosentti Matti Nummelin kertoi, millaista aktivismia Eduskuntatalon portailla harjoitetaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vaikuttamisen kohde on Suomen ilmastopolitiikka, joten keskustelut kansanedustajien kanssa perjantaisin antavat tähän mahdollisuuden.
Tekniikka elämää palvelemaan (TEP) -yhdistyksen aktiivi, dosentti Claus Montonen muistutti, että myös insinöörit ovat huolissaan maailmanrauhasta. TEPin aktiviteetteihin kuuluu rauhantyön lisäksi myös kehitysyhteistyö. Nykyisien insinöörijärjestöjen aktiivisuus näissä teemoissa ei kuitenkaan ole TEPin toivomalla tasolla.
Kolmannen kansalaisjärjestön, Siemenpuu-säätiön toiminnasta kertoi sen toiminnanjohtaja Hanna Matinpuro. Siemenpuu on kuudentoista kansalaisjärjestön kehitysyhteistyöhön keskittynyt yhteistyöelin. Siemenpuun toiminnan yleisenä kehitystavoitteena on maailma, jossa elonkirjon köyhtyminen ja ilmastonmuutos on pysäytetty kestävälle tasolle, samalla kun kaikkien edellytykset hyvään elämään on mahdollistettu ekososiaalisesti kestävillä elämänmuodoilla ja tavoilla tulla toimeen.
Kestävyyskillan illan lopuksi puhujat pohtivat kansalaisaktivismin tilaa ja uusia toiminta-areenoita eri institutionaalisissa puitteissa. Uskonnot ja tieteelliset järjestöt kestävyystutkijaverkostoineen osoittavat toimijuutta löytyvän uusiltakin tahoilta.
Sauli Rouhinen